Lehtikuusentatti – Suillus grevillei
Tuntomerkit | Lehtikuusentatti on ruskeankeltainen, tahmeapintainen pillisieni |
Lakki | Lakki kasvaa 5-10 cm leveäksi ja on väriltään ruskeankeltainen, jopa punaruskeankeltainen. Aluksi lakki on kupera, mutta laakenee myöhemmin. Kosteana lakin pinta on limainen, kuivana limamaisen tahmea. |
Pillit | Pillikerros on kirkkaankeltainen, vanhemmiten likaisenkeltainen. Pillien suuaukot ovat pienet ja pyöreät. Nuorilla yksilöillä pillejä peittää kellanvalkoinen suojus, joka irtoaa lakin reunoista ja jää jalkaan renkaaksi. Pillikerros muutuu kosketuskohdista violetinruskeaksi. |
Itiöpöly | Itiöpöly on kellanruskeata. |
Jalka | Jalka on melko lyhyt ja sitkeä, melko kapea. Siinä on likaisenkeltainen rengas, joka tahmautuu helposti jalkaa myöten. Aivan nuoren yksilön juuri lakin reunasta irronnut rengas on vielä valkoisenkeltainen. Vanhoilla yksilöillä renkaasta saattaa olla jäljellä vain tumma vyö jalassa. |
Malto | Mallon väri vaihtelee kalpeankeltaisesta sitruunankeltaiseen ja on melko pehmeää. |
Tuoksu | Mieto tuoksu. |
Maku | Mieto maku. |
Kasvupaikka | Lehtikuusentatti elää lehtikuusen juurisienenä. Se kasvaa siis lehtikuusen seuralaisena, puistoissa ja metsissä. Suomessa lehtikuusia tapaa harvemmin metsistä, mutta Ruotsissa lehtikuusia on istutettu aikoinaan myös metsiin ja siellä näkee hyvinkin korkeita ja paksuja puita siellä täällä, usein valoisissa sekametsissä. Tällaisissa paikoissa myös Lehtikuusentatti viihtyy ja antaa runsaan sadon. |
Kasvukausi | Lehtikuusentatti aloittaa kasvunsa jo kesällä ja antaa jatkuvan sadon melko myöhäiseen syksyyn asti. |
Levinneisyys | Yleinen koko Skandinaaviassa siellä missä kasvaa lehtikuusia. |
Vertaa tähän | Turjantatti (Suillus clintonianus) muistuttaa eniten lehtikuusentattia, mutta lakki on voimakkaan punaruskea. Sitä pidettiin aiemmin lehtikuusentatin tummana värimuotona, mutta on nyt saanut oman nimen. Harmotatti (Suillus aeruginascens) on myös kuin kopio Lehtikuusentatista, mutta on väriltään harmaasävyinen. Jyvästatti (Suillus granulatus) ja Voitatti (Suillus luteus) ovat niinikään mahdollisia sekoittaa Lehtikuusentattiin, ainakin kirjojen mukaan. Omasta mielestäni sekoittamisvaara on kuitenkin erittäin pieni. |
Varmin ero | Turjantatti ja Harmotatti eroavat parhaimmin väriensä vuoksi. Jyvästatilla on ruskea lakki ja jalka on renkaaton. Voitatin lakki on myös ruskea ja jalassa on rengas, nuorella yksilöllä rengas on hyvin selvä. Paras tuntomerkki on kasvupaikka. Voitatti kasvaa männyn seuralaisena, Lehtikuusentatti nimensä mukaan lehtikuusen seuralaisena. |
Hyvä tietää | Yksikään mainituista sienistä ei ole myrkyllinen, vaan kaikki ovat kokolailla samanarvoisia ruokasienenä. |
Muuta | Tukholman seuduilla, sieniä kuvaillessani, olen silloin tällöin kokenut iloisia yllätyksiä, eli olen löytänyt lehtikuuset metsistä sienten avulla. Koska olen kotoisin Tampereelta, en ole tottunut kohtaamaan lehtikuusia metsässä. (Enkä muitakaan jalopuita sen puoleen.) Täällä metsissä samoillessani olen löytänyt silloin tällöin sammalikosta kauniita, kirkkaan rusehtavankeltaisia pillisieniä. Ensimmäisellä kerralla oli hämmästykseni suuri, kun totesin niiden olevan lehtikuusentatteja. Sitten aloin katsella ympärilleni ja lopulta ylös puiden latvoihin. Aivan oikein, paksun ja hyvin korkean rungon latvapäästä oli tosiaan lehtikuusi tunnistettavissa. Täällä ne näyttävät kasvavan mäntyjen tapaan kasvattamalla korkean oksattoman ja suoran rungon ja oksisto on pääasiassa puun latvaosassa. |