EU:n polttavat säädökset: Biodiversiteetin suojelu, digitaalisten maksujärjestelmien sääntely, hiilineutraaliustavoitteet
EU pyrkii säätelemään jäsenmaidensa kansalaisten toimintaa monin tavoin. Myös kestävää kehitystä pyritään turvaamaan erilaisin säädöksin, ohjein ja suosituksin.
Joskus tuntuu, että EU on kaukainen taho ja irrallaan tavallisesta suomalaisesta arjesta. Näin ei kuitenkaan ole. EU:n asetukset ja toimenpiteet vaikuttavat konkreettisesti yksilöiden arkeen, joten niistä kannattaa olla perillä.
Kokosimme sinulle tuhdin tietopaketin kolmesta ajankohtaisesta säädöksestä, joiden avulla EU pyrkii turvaamaan sen, että myös tulevien sukupolvien on hyvä elää maapallolla. Kerromme, mistä on kyse biodiversiteetin suojelussa, maksujärjestelmien sääntelyssä ja hiilineutraaliustavoitteissa.
Luettuasi sinun on helpompi muodostaa asioista omat mielipiteesi ja tiedät myös, miten EU:n polttavat säädökset vaikuttavat sinun elämääsi.
Biodiversiteetin suojelu: tavoitteena turvata luonnon monimuotoisuus
Biodiversiteetillä tarkoitetaan yksinkertaisesti ilmaistuna elämän moninaisuutta, eli kaikkien maapallolla elävien lajien määrää ja niiden variaatiota. Biodiversiteetti turvaa sen, että elämä jatkuu tulevaisuudessakin.
Nyt tilanne on melko hälyttävä, sillä tutkimusten mukaan luonnon monimuotoisuus on köyhtymässä nopeammin kuin koskaan ennen.
Luonnon monipuolisuutta on perinteisesti pyritty turvaamaan erilaisilla suojelutoimenpiteillä, ennen kaikkea rauhoittamalla luonnonsuojelualueita ja asettamalla tiettyjä eliölajeja ja luontotyyppejä erityisen suojelun alaiseksi.
Nyt on kuitenkin todettu, että nykyiset toimenpiteet eivät riitä, vaan tarvitaan järeämpiä säännöksiä. EU:ssa onkin luotu biodiversiteettistrategia, joka ulottuu vuoteen 2030. Tämä strategia on tärkeä osa Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa ja siihen ovat sitoutuneet kaikki EU:n jäsenmaat, myös Suomi.
Biodiversiteetin suojelemiseksi on laadittu konkreettisia suunnitelmia, joista osa on jo otettu käyttöön ja loputkin saatetaan valmiiksi vuoteen 2030 mennessä. Kyseessä on EU:n luonnonsuojelun suurin yksittäinen ohjelma.
Käytännössä tarkoitus on muun muassa perustaa luonnonsuojelualueita, joiden yhteen laskettu pinta-ala on vähintään 30 % kaikista EU:n maa- ja merialueista. Lisäksi torjunta-aineiden käyttöä on tarkoitus vähentää 50 % ja EU-alueelle istutetaan kolme miljardia uutta puuta.
Näiden toimenpiteiden on tutkittu paitsi suojelevan biodiversiteettiä, myös ennallistavan rappeutuneita ekosysteemejä. Toimenpiteiden lisäksi tarvitaan tietenkin rahaa. EU osoittaakin joka vuosi 20 miljardia euroa biodiversiteetin edistämiseen ja suojeluun.
Biodiversiteetin suojelemiseksi luotujen sitovien tavoitteiden keskiössä ovat: pilaantuneet maa- ja meriluontotyypit, pölyttäjät, maatalouden ekosysteemit, kaupunkialueet, joet ja tulvatasanteet sekä metsät.
EU:n biodiversiteettistrategia vaikuttaa myös Suomeen ja suomalaisiin, sillä EU edellyttää jäsenmaidensa antavan sitoumukset siitä, miten ne aikovat muun muassa edistää EU:n asettamaa 30 % suojelupinta-alatavoitetta. Lisäksi pitää kertoa ja raportoida, millaisiin toimiin kussakin maassa aiotaan ryhtyä, jotta uhanalaisten eliöiden suojelutarve toteutuu.
Meillä Suomessa tavoitteita lähdetään hakemaan vapaaehtoisuuden voimin, ei pakolla. Ministeriössä pohditaan parhaillaan, mitä tämä käytännössä tarkoittaa.
Erilaisin kannustimin on mahdollista esimerkiksi rohkaista yrityksiä toiminnallaan osallistumaan luontokadon pysäyttämiseen. Tärkeintä on ensisijaisesti välttää tilanteen pahenemista ja toissijaisesti ennallistaa jo menetettyjä osia biodiversiteetistä.
Biodiversiteetin suojeleminen on keskiössä myös nyt meneillään olevassa EU:n LIFE-ohjelmassa. Ohjelma jakaa kaudella 2021 – 2027 5,4 euroa avustuksia hankkeisiin, jotka edistävät jonkun EU:n ympäristötavoitteen toteutumista.
Hankkeet voivat liittyä esimerkiksi kiertotalouteen, ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen tai puhtaaseen energiaan siirtymiseen. Nämä kaikki toimet tukevat biodiversiteetin suojelemista, ja monissa pilotoidaan uusia teknologioita.
Digitaalisten maksujärjestelmien sääntely: kohti digitaalista euroa
EU:ssa tutkitaan parhaillaan mahdollisuutta ottaa käyttöön koko euroalueella hyväksytty, digitaalinen maksuväline, eli digitaalinen euro. Tämä toimisi käteisrahan sähköisenä vastineena ja sillä voisi maksaa kaupoissa, netissä ja yksittäisten ihmisten välisissä maksutapahtumissa.
Tällä hetkellä vastaavaa maksuvälinettä ei ole, mutta digitalisaatiolle olisi tarvetta, sillä käteistä rahaa käytetään yhä vähemmän. Digitaalisen euron käytön kaavaillaan olevan riskitöntä ja helppoa, sekä myös käyttäjälleen ilmaista.
Kokonaan käteistä rahaa ei kuitenkaan ole tarkoitus korvata, ja lisäksi euroalueella olisi edelleen mahdollista maksaa yksityisyritysten tarjoamilla sähköisillä maksuvälineillä, kuten nykyäänkin.
Monelle peruskuluttajalle digitaalinen euro olisi siis ainoastaan uusi maksuväline vanhojen rinnalla. Esimerkiksi verkkokaupat ja kasinot ovat jo pitkään käyttäneet ainoastaan erilaisia digitaalisia maksupalveluvaihtoehtoja.
Digitaalisista valuutoista yleisin tällä hetkellä on toki kryptovaluutat, mutta EU:n säännöt ovat vielä hukassa niiden kanssa. Kryptoja käytetään mm. pelaamiseen kryptokasinoilla.
Tällä hetkellä digitaalisen euron käyttöönotto ja maksujärjestelmien sääntely on siirtynyt tutkimusvaiheesta valmisteluvaiheeseen. Maksujärjestelmää testataan ja jatkokehitetään. Tarkalla valmistelutyöllä tahdotaan varmistaa, että maksujärjestelmä täyttää kaikki laatu- ja turvallisuusvaatimukset.
Valmisteluvaihe päättyy vuoden 2025 lopussa, jolloin päätetään jatkosta. Kyseessä on valtava uudistus, joka edellyttää myös tiukkaa lainsäädäntöä, joten hanke etenee maltillisesti.
Lainsäädännön valmistelu- ja suunnittelutyö etenevät rinnakkain. Kehitystyössä ovat mukana suunnittelijoiden ja lainsäätäjien lisäksi myös tavalliset kuluttajat, joiden arkeen uudistus tulee vaikuttamaan.
Muutoksista digitaalisessa maksujärjestelmässä on kyse myös ympäristöstä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että digitaalinen maksaminen on ympäristölle selvästi parempi vaihtoehto kuin käteismaksu.
Euroopan digitaalisten maksujen toimialajärjestö EDPIA:n mukaan yhden käteismaksun hiilijalanjälki vastaa Suomessa 23,5 digitaalista maksua. Suomessa ollaan tässä tilanteessa montaa muuta Euroopan maata edellä, sillä suosimme nykyään korttimaksuja ja käteisen käyttö alkaa olla koko ajan yhä harvinaisempaa.
EDPIA onkin laatinut poliittisille päättäjille ja teollisuudelle suosituksia, joilla digitaaliseen maksamiseen siirtymisellä maksualan hiilijalanjälkeä olisi mahdollista pienentää tehokkaasti. Digitaalisen maksamiseen voitaisiin kannustaa esimerkiksi veroeduilla.
Hiilineutraaliustavoitteet: Euroopasta ilmastoneutraali maanosa
EU on sitoutunut olemaan vuoteen 2050 mennessä hiilineutraali. Hankkeen taustalla ovat laskelmat siitä, että hiilineutraaliuden saavuttaminen on ehdottoman tärkeää, jotta ilmaston lämpenemistä voitaisiin rajoittaa. Sama hiilineutraaliuden tavoite on kirjoitettu myös Pariisin ilmastosopimukseen, jonka EU on allekirjoittanut.
Mikäli Euroopan vihreän kehityksen ohjelma eli hiilineutraaliustavoitteet toteutuvat, Euroopasta tulisi maailman ensimmäinen ilmastoneutraali maanosa. Tavoitteen saavuttamiseksi on suunnitteilla lukuisia lakeja.
Hiilineutraaliudella tarkoitetaan EU:n tavoitteissa sitä, että hiilidioksidipäästöjä tuotetaan korkeintaan niin paljon kuin niitä voidaan sitoa hiilinieluihin. Hiilinielu päästää ilmakehään vähemmän hiilidioksidia kuin sitoo sitä maahan. Luonnollisia hiilinieluja ovat esimerkiksi metsät, valtameret ja maaperä.
Nykytilanne on laskelmien mukaan kestämätön: hiilinielut sitovat maksimissaan 11 gigatonnia hiilidioksidia, kun taas koko maailman hiilidioksidipäästöt ovat yli 30 gigatonnia. Luonnon hiilinielut estyvät toimimasta toivotulla tavalla muun muassa metsäpalojen, metsien hakkuiden ja maankäytön muutosten takia.
Hiilineutraaliuden saavuttamiseksi onkin etsitty uusia keinoja. Yksi tällainen on yritys kompensoida yhdellä sektorilla tuotettuja päästöjä siten, että niitä vähennetään jossain muualla. Tämä onnistuu, jos onnistutaan investoimaan esimerkiksi energiatehokkuuteen tai uusiutuviin energialähteisiin.
Toinen mahdollinen keino on tullimekanismi hiilidioksidipäästöille. Tämä tarkoittaa hiilitullien asettamista tuontitavaroille, jotka ovat peräisin maista, joiden ilmastotavoitteet eivät yllä EU:n tasolle. Tällä varmistetaan, että kuluttajat eivät valitse ympäristön kannalta epäeettisiä tuotteita halvan hinnan perusteella. Monet alat tulevat joutumaan tarkastelemaan omia toimi niin, että ne omaavat EU:n laatimat kestävän kehityksen raamit.
Yhteenveto: yhteisillä toimilla pallon parhaaksi
Ilmastonmuutos on ihmisten aiheuttama, joten siihen voidaan myös vaikuttaa ihmisten toimilla. Kyseessä on globaali ongelma, mutta siihen etsittävät ratkaisut toteutetaan paikallistasolla, usein tavallisten ihmisten arjessa.
EU:ssa annetut tavoitteet ja lait määrittelevät myös sitä, kuinka Suomessa toimitaan. Mikäli toimintaa aletaan sopeuttaa mahdollisimman ajoissa, sopeutuminen tapahtuu joustavasti ja vailla yhtäkkisiä muutoksia tai pakottamista.
Ilmastonmuutoksen merkit ovat jo nähtävillä äärisääolosuhteina koko maailmassa, yhä yleisemmin myös Euroopassa. Tällaisia ovat esimerkiksi helleaallot, kuivuus, pakkasjaksot, myrskyt ja rankkasateet.
Lisäksi ilmastonmuutoksesta seuraa muun muassa merenpinnan tason nousemista ja luonnon monimuotoisuuden häviämistä. Onkin ensiarvoisen tärkeää reagoida tilanteeseen ja varmistaa kestävä kehitys myös tulevaisuudessa. Tähän näyttävät suuntaa EU:n säädökset.
