Keltahaarakas – Ramaria flava
| Tuntomerkit | Keltahaarakas on keltainen haaroittuva sieni |
| Haaroittuva | Keltahaarakkaan itiöemä kasvaa 12-15 cm levyiseksi, mutta jopa 30 cm suuri itiöemä ei ole mahdoton. Sienen korkeus on usein yhtä suuri kuin leveyskin. |
| Itiöpöly | Itiöpöly on vaaleankellertävää. |
| Jalka | Jalka on paksu, tyvestä valkoinen. Se haaroo toistuvasti, mistä johtuu sienen pensasmainen tai korallimainen rakenne. |
| Malto | Malto on vaaleata ja haurasta. |
| Tuoksu | Tuoksua ei ole. |
| Maku | Maku on mieto, saattaa vanhemmiten muuttua karvaaksi. |
| Kasvupaikka | Kasvupaikka on sammaleisissa havumetsissä. |
| Kasvukausi | Kasvukausi on yleensä alkusyksystä. |
| Levinneisyys | Se on on melko yleinen aina Pohjanmaalle asti. |
| Vertaa tähän | Kavalahaarakas (Ramaria formosa) on lohen- tai oranssinkeltainen. Haarojen latvat ovat keltaiset. Lievästi myrkyllinen haarakas. Kooltaan se on keltahaarakkaan luokkaa. Kuusihaarakas (Ramaria eumorpha) on keltahaarakasta pienempi, likaisenkeltainen tai vihertävänkeltainen, hyvin kitkerän makuinen haarakas. Keltasarvikka (Calocera viscosa) taas on sitkeä ja pieni haarakas, jota usein luullaan pieneksi keltahaarakaan aluksi. Se kuuluu haarakantaisten sienten lahkoon. Se on syvemmältä ja harvakseen haaroittunut. Sieni ei ole myrkyllinen, mutta sitkeä. Olen joskus huvikseni pureskellut niitä pahimpaan janoon, eikä se ole ollut mitenkään hassumpi kokemus. |
| Varmin ero | Hyvän tai huonon haarakkaan erottaa sitä varovasti maistamalla. Hyvä haarakas on maultaan mieto, eikä jätä ikävää jälkimakua suuhun. Ruuaksi kelpaamaton haarakas on kitkerä ja usein siitä jää paha jälkimaku pitkäksikin ajaksi. |
| Hyvä tietää | Ramaria – Keltahaarakkaat, on vielä keskeneräisesti selvitetty ryhmä. Suuria keltaisia haarakkaita on useita lajeja. Niitä on vaikea erottaa toisistaan, koska erot ovat usein vain mikroskoopilla havaittavissa. Lajien nimet eivät ole vielä kansainvälisesti yksiselitteiset. Toistaiseksi seuraavat lajit on kuvattu: Ramaria aurea (Kultahaarakas), Ramaria flavescens ja Ramaria lutea. Nämä lajit kasvavat lehti- tai havumetsissä ja niillä on aprikoosinvärinen sävy haaroissa, mikroskooppisesti joillakin on sinkilöitä ja toisilla ei ja niiden itiöiden muoto eroaa jonkin verran toisistaan.Ramaria sanguinea (Punatäplähaarakas), joka eroaa muista laikkuisuutensa vuoksi. Vanhemmiten tai vioitettaessa siihen tulee viininpunaisia laikkuja. Samantapainen laji, Ramaria eosanguinea, tunnetaan Keski-Euroopasta. Se eroaa edellisestä vain mikroskooppisesti. Ramaria broomei tunnetaan Suomessa nimellä Tummatäplähaarakas. Onko sitä löydetty Suomesta, ei ole tiedossani. Vielä on myös Ramaria sandaracina, jota ei ehkä ole lainkaan Suomessa. |
