Punajalkahapero – Russula emetica
Tuntomerkit | Punajalkahapero on tulipunainen sieni |
Lakki | Lakki kasvaa 7-11 cm leveäksi. Nuorella sienellä pintakelmu on kirkkaanpunainen. Se haalistuu vanhemmiten. Pintakelmun voi nylkeä ehjänä lähes kokonaan. |
Heltat | Heltat ovat nuorella sienellä valkoiset, vanhalla sienellä heikosti kellertävät. |
Itiöpöly | Itiöpöly on valkoista. |
Jalka | Jalka on valkoinen, täyteinen. Se muuttuu vanhemmiten hohkaiseksi ja saa harmahtavan ja vetisen sävyn. |
Malto | Malto on valkoista ja haurasta. |
Tuoksu | Tuoksu on heikosti hedelmäinen. |
Maku | Maku on polttavan kirpeä. |
Kasvupaikka | Kasvupaikka on karuissa, soistuneissa metsissä. Se viihtyy rahkasammalikossa. |
Kasvukausi | Kasvukausi ajoittuu keskikesastä syysmyöhään. |
Levinneisyys | Yleinen koko maassa. |
Vertaa tähän | Punaisia haperoita on maassamme useita lajeja, joista osa on mietoja ja osa kirpeitä. |
Varmin ero | Punajalkahapero (Russula rhodopoda) kasvaa kuusikoissa. Sen lakki on tummanpunainen, hieman kiiltävä. Myös jalka on punainen. Pippurihapero (Russula badia) on melko harvinainen, tummanpunainen. Se tuoksuu heikosti lyijykynälle ja sen maku on niin polttava, että sitä maistettuaan tuntuu kuin olisi saanut palovamman kieleensä. |
Hyvä tietää | Tulipunahaperon kirpeys ei häviä millään tavalla valmistettuna. Keski-Euroopassa sitä pidetään jopa myrkyllisenä. Siksi olen laittanut sille myrkyllisen sienen merkin, vaikka suomalaiset sienioppaat eivät sitä myrkylliseksi luokittelekaan. |