Männynleppärousku – Lactarius deliciosu
| Tuntomerkit | Männynleppärousku on harmaanoranssi helttasieni |
| Lakki | Lakki on 5 – 15 cm leveä, harmahtavan oranssinkellertävä ja sileä. Siinä on harvakseltaan pohjaväriä tummempia kehiä tai laikkuja, vanhemmiten vihertäviä laikkuja. Se on ensin kupera, mutta laakenee sitten ja keskusta painuu kuopalle. |
| Heltat | Heltat ovat tasatyviset tai hieman johteiset, porkkanan väriset. Niihin tulee vahingoitettaessa vihreää sävyä. |
| Itiöpöly | Itiöpöly on vaalean okrankeltaista. |
| Jalka | Jalka on ontto, tyveä kohti suippeneva, usein melko lyhyt, porkkanan värinen. Siinä on pohjaväriä tummempia kuoppia. |
| Malto | Malto on vaaleaa, pinnan läheltä porkkanan väristä, paikoin vihertävää. Maitiaisneste on oranssin väristä, muuttuu kuivuessaan ensin oranssiksi, sitten keltaiseksi ja lopulta vihreäksi. |
| Tuoksu | Sienen tuoksu on mieto ja makeahko. |
| Maku | Maku on mieto mieto eikä siihen tule karvasta jälkimakua. |
| Kasvupaikka | Männynleppärousku on männyn juurisieni. Se on kalkkimaata suosiva eikä viihdy karuilla kasvupaikoilla. Siksi sitä ei tavata kaikkialla männyn leviämisalueilla. |
| Kasvukausi | |
| Levinneisyys | Suomessa laji on melko harvinainen. Sitä tavataan sieltä täältä Kuusamoon asti. Ruotsissa laji on melko yleinen kalkkipitoisilla alueilla, muuten se on harvinainen. |
| Vertaa tähän | Männynleppärouskun saattaa sekoittaa Kuusenleppärouskuun (Lactarius deterrimus), mutta ruokasienten poimijalle sillä ei ole merkitystä. |
| Varmin ero | Kuusenleppärouskun maitiaisneste muuttuu viininpunaisen kautta vihreäksi. |
| Hyvä tietää | Leppärouskujen leppä-sana ei tarkoita leppäpuuta, vaan muinaissuomalaista synonyymisanaa verelle. Se tulee kuoritun lepänoksan oranssista väristä. Leppärouskujen käyttäminen ruokana aiheuttaa virtsan värjäytymisen punaiseksi, mutta ilmiö on vaaraton. |
