Kuusenleppärousku – Lactarius deterrimus
Tuntomerkit | Kuusenleppärousku on kokonaan oranssi helttasieni. |
Lakki | Lakki on 5- 12 cm leveä, kosteana tahmea ja kiiltävä. Se on oranssinkellertävä, joskus hyvinkin voimakkaan oranssi. Lakin pinnassa on ohuita vaaleita vyöhykeraitoja, jotka vihertyvät sienen iän myötä. Muutenkin vihreä väri lakin pinnassa lisääntyy sienen vanhetessa, eniten lakin keskustassa. Nuoren sienen lakkin reuna on alaspäin ja sisäänkiertynyt. Sittemmin se oikenee ja lopulta lakin keskus painuu kuopalle. |
Heltat | Heltat ovat porkkanan väriset, vanhemmiten niihin tulee vihreää sävyä. Vioittuneisiin kohtiin tulee myös vihreää sävyä. |
Itiöpöly | Itiöpöly on vaalean okrankeltaista. |
Jalka | Jalka on porkkanan värinen, ontto, hauras ja joskus jonkin verran pinnasta kuopilla. |
Malto | Malto on keskellä lakkia ja jalkaa vaaleanharmaata, reunoilla porkkanan väristä, vihreän sävyttämää. Maitiaisneste on porkkanamehun väristä, mutta ilman vaikutuksesta se muuttuu 10-15 minuutissa viinipunaiseksi, myöhemmin vihreäksi. |
Tuoksu | Tuoksu on mieto, heikosti hedelmäinen, silti rouskumainen. |
Maku | Maku on ensin mieto, mutta siinä on karvas jälkimaku. |
Kasvupaikka | Kuusenleppärousku on kuusen seuralainen. Suurimmat sadot olen löytänyt rehevistä sekametsistä kuusiryhmien ympäriltä, kosteilta paikoilta.Yksittäisiä tai pikkuryhmiä olen löytänyt myös kuivista ja aluskasvittomista, tiheistä kuusikoista, silloinkin usein sellaisesta ruohikkoisemmasta laikusta. Muutaman sienen ryhmiä olen löytänyt jopa litisevän suon reunalta, jossa kuusi vielä kasvaa. |
Kasvukausi | Kasvukausi ajoittuu heinä-lokakuulle. |
Levinneisyys | Sitä kasvaa kuusen levinnäisalueella, yleisenä eteläisemmässä Suomessa, pohjoisessa satunnaisena. Ruotsissa se on yleinen. |
Vertaa tähän | Hieman vanhemmat yksilöt muistuttavat paljon Karvarouskua (Lactarius torminosus). Männynleppärousku (Lactarius deliciosus) on vaikeampi erottaa. Ruokasienten poimijalle se ei ole niin tärkeää, koska sienet ovat samanarvoiset, vaikka väitetään, että Männynleppärousku olisi parempi näistä kahdesta. |
Varmin ero | Leppärouskujen porkkananvärinen maitiaisneste on varmin ero Karvarouskuun verrattaessa. Lisäksi leppärouskuilla ei ole karvareunusta. Männynleppärouskun vyöhykkeet ovat harvemmassa, jalassa selvemmät kuopat, ja sen porkkananvärinen maitiaisneste muuttuu ensin oranssiksi, sitten keltaiseksi ja lopulta vihreäksi. |
Hyvä tietää | Kun Kuusenleppärousku aloittaa satonsa ovat ilmat vielä usein leutoja. Tästä seurauksena alkusato on usein toukkaista jo aivan nuorena, eikä siitä juurikaan jää mitään herkuttelijan pannulle. Myöhemmin ensimmäisten hallaöiden jälkeen nousee usein runsas sato, joka on lähes toukaton. Silloin satoa riittää jopa säilöttäväksi. Kasvukausi on pitkä ja samalta paikalta kannattaa käydä keräämässä satoa parin, kolmen päivän välein. Leppärouskujen käyttäminen ruokana aiheuttaa virtsan värjäytymisen punaiseksi, mutta ilmiö on vaaraton. |