Sinappihapero – Russula lutea
| Tuntomerkit: | Sinappihapero on pieni munankeltainen sieni |
| Lakki | Lakki on 2-6 cm leveä, kromin- tai munankeltainen, keskeltä usein keltaisenpunainen. Se on ohut ja pehmeä, muodoltaan heikosti kupera, myöhemmin laakea, keskeltä usein painunut. Vanhemmalla lakilla heltat näkyvät reunassa pintakalvon alta. Pintakelmu on helppo irroittaa. |
| Heltat | Heltat ovat korkeat, tasatyviset tai kokotyviset, ensin vaaleankellertävät, myöhemmin itiöpölyn kypsyessä, munankeltaiset. Ne ovat ohuet, tiheässä ja murtuvat helposti. |
| Itiöpöly | Itiöpöly on munankeltaista. |
| Jalka | Jalka on 2- 8 cm korkea, melko kapea, valkoinen. |
| Malto | Malto on valkoista ja murtuu helposti. |
| Tuoksu | Mieto tuoksu. |
| Maku | Mieto maku. |
| Kasvupaikat | Munahapero kasvaa lehtipuiden alla metsissä, puistoissa ja hakamailla, usein paljon samassa paikassa. |
| Kasvukausi | Se kasvaa heinäkuusta syyskuuhun. |
| Levinneisyys | Munahapero on Ruotsissa yleinen sieni. Suomessa sen sanotaan olevan melko harvinainen ja eteläinen. |
| Vertaa tähän | Keltaisia haperoita on muutamia muitakin lajeja. Mikään niistä ei ole myrkyllinen. Keltahapero (Russula claroflava) on yleinen ja hyvänmakuinen sieni. Sinappihapero (Russula ochroleuca) on kirpeän makuinen. Eräs munahaperon kaltainen on myös Aprikoosihapero (Russula chamaeleontina). |
| Varmin ero | Keltahapero harmaatuu melko nopeasti, kaikki sienen osat. Sinappihapero harmaantuu heikosti, munahapero ei ollenkaan. Apikoosijhaperon lakki on aprikoosin värinen taikka kelkeltä keltainen, reunoilta roosa. |
| Hyvä tietää | Haperot, jotka kelpaavat ruuaksi, ovat miedonmakuisia. Siksi maistaminen on paras keino valita mukaanotettavat haperot jo metsässä, mikäli on ruokasieniä ”metsästämässä”. Ensin täytyy tietysti tunnistaa sieni haperoksi. |
