Keltahapero – Russula claroflava
| Tuntomerkit | Keltahapero on heleänkeltainen sieni |
| Lakki | Lakki on 4-12 cm leveä, nuorena puolipallon muotoinen, myöhemmin laakeneva. Lakin pintakelmu on heleän keltainen, helposti haalistuva. Se on helppo nylkeä irti lakin reunasta. Pintakelmu on nuorella sienellä tahmea, vanhalla sienellä kuiva. |
| Heltat | Heltat ovat kellanvalkoiset, vanhemmiten harmaantuvat. |
| Itiöpöly | Itiöpöly vaalean okrankeltaista. |
| Jalka | Jalka on sileä, täyteinen, aluksi valkoinen, vanhemmiten harmaantuva. |
| Malto | Malto on valkoista ja haurasta. Se harmaantuu vioittuneista kohdista ja lopulta itsekseen. |
| Tuoksu | Tuoksu on heikko. |
| Maku | Maku on mieto, mantelimainen. |
| Kasvupaikka | Kasvupaikka on koivua kasvavissa metsissä, rantapensaikoissa ja korpisoilla. Yleensä kosteissa paikoissa. |
| Kasvukausi | Kasvaa heinä-syyskuussa. |
| Levinneisyys | Keltahapero on yleinen aina Lappia myöten. |
| Vertaa tähän | Munahapero (Russula lutea) on myös keltainen hapero, kuten sinappihaperokin (Russula ochroleuca). |
| Varmin ero | Munahapero keltahaperoa pienempi, munankeltainen, jonka itiöpöly ja myöhemmin myös heltat ovat munankeltaiset. Sinappihapero on ruskehtavankeltainen, kirpeänmakuinen, valkohelttainen. Sen heltat harmaantuvat vain heikosti. Nämä molemmat lajit ovat Suomessa melko harvinaisia ja eteläisiä lajeja. |
| Hyvä tietää | Keltahapero on hyvä sellaisenaan salaatteihin. Sitä voi vaikka syödä metsässä pahimpaan nälkäänsä, vaikka se onkin aika kuivaa syötävää sellaisenaan. |
