Männynherkkutatti – Boletus pinophilus
Tuntomerkit | Männynherkkutatti on tumman punaruskea sieni |
Lakki | Lakki on 8-20 cm leveä, tummanpunaruskea, viininpunaisen ruskea, pinnaltaan epätasainen, muhkurainen. |
Pillit | Pillikerros on aluksi vaalea, sitten keltainen ja vanhalla sienellä vihertävä. Pillien suissa voi tarkkaankatsottuna nähdä punaruskeaa sävyä. |
Itiöpöly | Itiöpöly on oliivinruskeaa. |
Jalka | Jalka on vaaleanruskea, jossa on lakin punaruskeaa sävyä. Jalan vaalea verkkokuviointi erottuu hyvin jalan punaruskeasta pohjasävystä. |
Malto | Malto on kiinteätä ja valkoista. Lakin pintakelmun alta mallossa on selvästi ruskea sävy. Sienen vanhetessa malto pehmenee. |
Tuoksu | Miedontuoksuinen. |
Maku | Myös maku on mieto, pähkinämäinen. |
Kasvupaikka | Kasvaa mäntymetsissä. |
Kasvukausi | Kasvukausi on keskikesästä syksyyn. |
Levinneisyys | Sientä tavataan yleisenä koko maassa. Karuissa metsissä se on yleisempi kuin herkkutatit. |
Vertaa tähän | Nuorta sappitattia (Tylopilus felleus) voi joskus erehtyä luulemaan herkkutatiksi, jos pillikerroksen väri ei ole vielä kehittynyt ja jalan verkkokuviointikin on epäselvä. Useimmiten männynherkkutatti sekoitetaan tavalliseen herkkutattiin, koska silläkin saattaa olla joskus hyvinkin tumma lakin pinta. Männynherkkutatin ruskea/punaruskea väri jalassa on kuitenkin hyvä tuntomerkki erottamaan lajit toisistaan. |
Varmin ero | Vanhemman sappitatin pillistö on harmaa ja siinä on selvää punerrusta. Voidakseen tunnistaa sappitatin maun, ei sientä tarvitse edes maistaa. Lipaisu kielellä pillipintaan riittää oikein hyvin. Sappitatin maku on selvästi karvas. |
Hyvä tietää | Käyttöominaisuuksiltaan männynherkkutatti on herkkutatin kaltainen. Kaikki herkkutatit ovat oivallisia kuivattavaksi. Niiden maku vain paranee kuivaamisesta. Myös pakastaminen sopii herkkutateille. Sienisatotutkimusten mukaan herkkutatit ovat runsassatoisimpia metsäsieniämme. Hyvillä herkkutattipaikoilla sato voi olla jopa 50 kg/hehtaari. |